Heti alussa tartuit käteeni ja jo se takasi minulle hyvän olon. Turva, jonka välitit kätesi kautta, ympäröi minut ja tunsin taas sen tunteen, jonka tunnen aina kanssasi. Yhdessäolon. Jännitys väliltämme oli kadonnut jo kuukausia sitten. Jo siinä hetkessä tunsimme toisemme. Kyyneleet oli nähty ja ilot jaettu. Välillämme vallitsi luottamus, välittäminen ja siinä hetkessä elävä ilo, jonka liekki ei ottanut sammuakseen pienestä puhurista.

Ruutu edessämme oli ainut valo huoneessa, joka pieneni ajan kuluessa. Emme huomanneet kumpaakaan. Katselimme värikuvia, jotka imeytyivät verkkokalvoillemme ja aiheuttivat ajatuksen kulun: näkemisen, kuulemisen, käsittämisen, pohtimisen ja ymmärtämisen. Ja sen jälkeen tulivat tunteet, jotka pohjautuivat jonkun asian ymmärtämiseen. Sydämeni pysähtyi kerran tai pari, niinä hetkinä pidit tiukemmin kiinni. Muutaman kerran kuiskasit jotain, joka sai minut nauramaan. Heitin sinua valkealla tyynyllä ja nauroit kanssani. Peukalosi vaelsi pitkin kämmensellkääni. Kosketuksesi oli niin hento, että se sai minut värähtämään mielihyvästä. En kuitenkaan sanonut mitään, halusin sinun jatkavan. Kun lopetit, katsoin sinua kärsimättömästi, mutta samalla pikkusormeni hipaisi kämmentäsi. Piirsin siihen kahdeksikkoa. Ei, piirsin sydäntä. Tai ehkä en sitäkään. Ehkä kirjoitin. Kuten kuukautta aikaisemmin olin kirjoittanut selkääsi keskellä konserttia. En ole koskaan kysynyt sinulta, huomasitko sitä, ja jos huomasit, niin tunsitko, mitkä sanat kirjoitin?

Käteni hikosi vasten lämmintä otettasi, mutta kumpikaan ei irrottanut otettaan. Kestimme toisiemme hikiset kädet, niissä ei ollut edes mitään kestettävää. Huolisin sinut uitettuna koirana, hikisenä sikana tai kynittynä kanana. Olisit mikä vain, ottaisin sinut viereeni ja pitäisin kiinni, en päästäisi irti. Huokailin tahtiisi ja nukkuisin vasten lämmintä ruumistasi.

Värikuvat katosivat, tilalle tuli mustaa. Mustaa. Musta ei kadonnut, mutta sen pinnalle liukui tekstiä, jota en lukenut. Musiikki soi ja kuuntelin sanoja kääntäen katseeni sinuun. "...Every breath you take and every move you make...". Sinä tuskin kuuntelit laulua, kommentoit jo elokuvaa. Tiesin kyllä, että et pidä romanttisista elokuvista. En minäkään niistä niin pidä, mutta halusin silti jakaa sen kanssasi. Tiedän, että olisit mielelläsi katsonut räiskintää tai punasilmäisiä demoneita, haluan katsella sellaistakin kanssasi. Mutta halusin jakaa myös tämän kanssasi. Lopetat puhumisen ja katsot minua vakavasti. Aina niin vakavana, minä hymyilen, melkein nauran sinun vakavuudellesi. Kuiskaan korvaasi: "rentoudu.". et osaa, ja katsot minua kuin pieni avuton poika. Sivelet korvalehteäni, kosketat jokaista siihen kiinnitettyä rengasta. Sormeni valuu pitkin kasvojasi otsasta leukaan. Tunnen sinusta joka kohdan, tunnen sinut kuin omat taskusi. Olemme nähneet yhdessä värikuvia, jotka merkitsivät eivätkä merkinneet.